Nokia River Golf yhdistää – golfseuran 20-vuotishistoria
Satu Kankkonen käsikirjoitus korjattu 14.6.2008
Kirjoittajan esipuhe – eväitä elämään
Golfvalmennuksessa on tänä päivänä tapana korostaa lajin kasvatuksellisuutta, sitä miten golf lajina tukee lasten ja nuorten kasvua sosiaalisuuteen ja myös ”elämän etiketin” noudattamiseen. Tähän on helppo yhtyä. Tämän historian kirjoittajana voin sanoa, että River Golfin seurayhteisö on antanut ainakin minulle eväitä elämän varrelle. Golfpelin kautta olen oppinut pitkäjänteisyyttä sekä mielen ja tunteiden hallintaa. Kannustavan seurayhteisön suojissa ja hyvien pelikavereiden kanssa on ollut helppo kehittää vuorovaikutustaitoja.
Seuran historian alkuvuodet piirtyvät hetkittäin mieleeni varsin elävästi. En ymmärtänyt paljoakaan seuran talousvaikeuksista, mutta orastavan seurahengen tunnistin minäkin. Ja pääsin siitä myös nauttimaan yhdessä muiden junioripelaajien kanssa. Meitä oli silloin koossa hauska joukko: Räikkösen veljekset, Essi, Janne, Teuho-Markkolan veljekset, Mikko ja myöhemmin Mikki. Kentällä harjoiteltiin, pelattiin ja viihdyttiin usein aamusta iltaan. Edustimme River Golfia myös kansallisissa kilpailuissa.
Nokia River Golf on tätä nykyä tunnettu ystävällisestä palvelusta ja hyvästä ravintolasta. Meistä junioreista ruoka oli hyvää jo seuran historian ensivuosina, nimittäin ravintoloitsija-Matin lihapiirakka. Sen voimalla jaksoi kiertää jopa 36 reikää päivässä.
Myöhemmin olen saanut olla mukana River Golfissa niin työntekijänä kuin junioriohjaajana ja – valmentajana. Kiitos näistä kasvattavista kokemuksista niin esimiehilleni kuin junioritoiminnassa mukana olleille seura-aktiiveille, nuoria valmennettaviani unohtamatta. Yhdessä te kaikki ja Nokia River Golfin seurayhteisö olette tarjonneet minulle mahdollisuuksia, kokemuksia ja elämyksiä.
Hengessä mukana!
Satu Kankkonen
I Alastalo teollisuuskeskuksena
Nokialla Taivalkunnassa sijaitsevalla Alastalon tilalla on omaleimainen historia. Tilan uniikki historiallinen kehitys on mielenkiintoisella tavalla osa Suomalaista teollistumisen historiaa ja sen kehityksen käännekohtiin ovat vaikuttaneet niin kansallisten kuin kansainvälistenkin taloussuhdanteiden kehitys.
Kaikkein vaiheikkain kausi Alastalon maatilan ja teollisuuden samoin paikallisen kehityksen kannalta oli Karl (Kalle) Filemon Alastalon aika tilanomistajana.
Maanviljelijä-tehtailija Kalle Alastalo (synt. 1870) tuli tilanomistajaksi vuonna 1892. Nuorena isäntänä hän alkoi kehittää maatilaansa ja laajentaa maaomistuksia. Hän hankki omistukseensa Keskinen-, Ylistalo-, ja Uusitalo-nimiset tilat oman kotitilansa naapurista sekä Jaakkolan tilan Nokianvirran pohjoispuolelta. Teollinen toiminta Alastalon tiluksilla ja Taivalkunnassa alkoi vuonna 1904. Kalle Alastalo perusti tuolloin pienen, niin sanotun kotitarvesahan myllyn yhteyteen. Talollisväestöllä alkoi 1900-luvun alkuun tultaessa olla tarpeelliset edellytykset eli vaurautta ja tietoa sahojen perustamiseen. Tyypillisin maaseudun sahalaitos oli juuri edellä mainitun kaltainen sahamylly, jossa sahattiin vuosittain muutama sata pölliä omistajan itsensä ja lähiympäristön tarpeisiin.
Liikenteen kehittyminen ja lähinnä rautateiden rakentaminen oli se tekijä, joka antoi maaseudun talollisille mahdollisuuden kilpailla rannikon höyrysahojen rinnalla. Kun sahatavaran kuljettaminen tuli rautatietä hyödyntäen kilpailukykyiseksi, alettiin talollisten toimesta perustaa jopa höyrysahoja. Höyrykoneiden kehittyminen ja säännöllisen rautatieliikenteen alkaminen olivat tekijöitä, jotka saivat varmasti myös ennakkoluulottoman Kalle Alastalon pohtimaan sahaustoiminnan laajentamista. Uusi sahalaitos nousi Nokianvirran rantaan kuitenkin vasta vuonna 1912 sen jälkeen, kun vanha maatilan yhteydessä ollut saha oli tuhoutunut tulipalossa. Höyläämö sahan yhteyteen valmistui vuonna 1916.
Alastalon kaksiraaminen höyrysaha sijaitsi hyvin lähellä yhtä suomalaisen sahateollisuuden solmukohtaa, Siuroa, missä niin Tampereelta ja Kyrösjärveltä tulevat vesistö- ja uittolinjat kuin rautatiekin kohtasivat toisensa. Kalle Alastalon perustama höyrysahalaitos sijaitsi kuitenkin liikenteellisesti väärällä puolella Nokianvirtaa. Siksi puutavara kuljetettiin alkuun Alastalon omistamalla Ahkera-nimisellä hinaajalla Siuron asemalle, missä se lastattiin edelleen rautatievaunuun. Kun sahalaitoksen tuotanto kasvoi, keksi Alastalo rakentaa vuonna 1923 Nokianvirran ylittävän köysiradan, joka ratkaisi puutavaran kuljetusongelman. Tämän 700 metriä pitkän ilmaradan avulla puutavara oli mahdollista kuljettaa suoraan Nokianvirran toisella puolella sijaitsevalle pistoraiteelle. Alastalon ostamaa ilma- tai köysirataa oli hyödynnetty ennen Taivalkunnan teollista käyttöä Tornion ja Haaparannan välisessä henkilöliikenteessä. Jokainen köysiradan vaunu saattoi viedä 300–600 kiloa tavaraa Siuron puolelle. Henkilöliikenne ilmaradan kyydissä oli kuitenkin ankarasti kielletty. Tästä huolimatta Alastalon teollisuuslaitosten työntekijät ovat muistelleet, että ”ilmakyytiä” hyödynnettiin työmatkoilla.
Ilmarata valmistui hyvään aikaan, sillä sahatavaran kysyntä oli noususuunnassa koko 1920-luvun. Kalle Alastalo oli osakkaana Kokemäenjoen Lauttausyhtiössä, joka oli perustettu rannikon sahaajien toimesta vuonna 1876. Lauttausyhtiö oli sahayhtiöiden etujärjestö, joka valvoi sahaajien etuja tukinuittoja vastustaneita tahoja, kuten maanomistajia, kalastajia ja viranomaisia vastaan. Ilmaradan valmistuminen näyttää piristäneen Alastalon höyrysahan toimintaa, sillä sahalle uitettiin vuosina 1923–1927 keskimäärin 46 626 tukkia. Puutavara tuli Kyrösjärven vesireittiä pitkin aina Parkanosta saakka.
Vuonna 1928 myös Valtion Siuron saha siirtyi Kalle Alastalon omistukseen, ja se jatkoi toimintaansa Siuron Saha osakeyhtiönä. Uuden sahan hankinta tapahtui kuitenkin ajankohtana, jolloin oltiin jo suuren laman kynnyksellä. Talouden taantuma oli alkanut vaikuttaa sahaamiseen vuoden 1928 aikana ja seuraavana vuonna työ ja tuotanto vähenivät edelleen. Alastalolle vuodet 1928 ja 1929 näyttävät kaikesta huolimatta olleen hyviä, jos laskee tukkilukuja. Kalle Alastalon Höyrysaha uitti vuonna 1928 78 351 yksikköä ja vielä seuraavanakin vuonna 44 077 yksikköä. Vuonna 1930 tukkiluku oli kuitenkin laskenut 22 588 ja vuonna 1931 ei uitettu enää yhtäkään. Siuron Saha Oy uitti vuonna 1929 40 458 tukkia ja vielä vuonna 1931 7898 yksikköä. Uittotyö olikin sitten vähimmillään koko maassa vuonna 1932. Vuosi oli sama, jolloin tehtailija Kalle Alastalo menehtyi sairastettuaan puolitoistavuotta.
Kalle Alastalon Höyrysahalle vuosi 1928 näyttää siis lukujen valossa olleen toimintahistorian paras. Sahalla oli kiireisimpänä aikana töissä yli 50 henkeä ja sahatavaraa tuotettiin myyntiin 917 standarttia. Siuron Sahan tuotannosta suuri osa meni vientiin. Suurin vientimaa oli Englanti, mutta sahatavara kävi kaupaksi myös Tanskassa.
Kalle Alastalo oli teollisuuslaitostensa kukoistuskaudella perustanut sahan yhteyteen myös tiilitehtaan. Vuonna 1926 perustettu tiilitehdas saattoi hyödyntää sahan jätepuuta energiantuotannossa. Myös yhtä tiilen raaka-aineista, savea, saatiin nostettua Taivalkunnasta. Alastalon tiilitehtaalla tuotettiin sekä rakennus- että kattotiiliä ja salaojaputkia. Sahojen ja tiilitehtaan ohella Alastalon liiketoimintaan kuului myös kivilouhimo.
Tehtailijan kuolema lopetti sahaustoiminnan Taivalkunnasta, mutta Siuron Saha Oy jatkoi vielä vuoteen 1938 saakka. Tosin sekä raaka-aineen uitto- että tuotantomäärät jäivät 1930-luvun lopulla alemmaksi kuin 1920-luvun nousukauden aikana. Taivalkunnassa sijaitsevalle tiilitehtaalle löytyi jatkaja ja siitä tuli Oy Näsi Memmolan tiilitehdas. Tiilitehtaan toiminta päättyi tulipaloon vuonna 1949.
Päärakennuksen monet kasvot
Kalle Alastalo rakennutti nykyään Nokia River Golfin klubirakennuksena toimivan tilan päärakennuksen vuosina 1920–1922. Tämä ”kartanoksikin” kutsuttu rakennus sai tarinan mukaan alkunsa, kun tehtailijan rouva halusi isomman talon. Uusien komeiden päärakennusten teettäminen maatiloille oli itsenäisyyden alussa kuitenkin varsin tavallista. Pääasiassa metsätuloista seurannut taloudellinen hyvinvointi saatettiin näyttää myös panostamalla päärakennusten pihan ulkonäköön. Alastalon uudistunut päärakennus toimi myös Taivalkunnan kulttuurisen- ja sosiaalisen elämän pääpaikkana, sillä tilalla järjestettiin paljon erilaisia juhlatilaisuuksia.
Päärakennuksen ensimmäinen loistonaika päättyi omistajan kuolemaan ja sitä seuranneeseen konkurssihuutokauppaan 8.12.1932. Alastalon omaisuus oli joutunut Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Salaman haltuun, joka myi tilan rakennuksineen Pohjois-Pirkkalan (Nokia) kunnalle. Kunnan omistuksessa päärakennuksesta tehtiin vuonna 1934 lastenkoti.
Alastalon tilan viljelyä jatkettiin kunnan toimesta vuoteen 1966 saakka rinnan lastenkotitoiminnan kanssa. Kauniin ympäristönsä ja lämminhenkisen kyläyhteisönsä ansiosta lastenkoti toiminta jatkui Alastalossa aina vuoteen 1971 saakka. Peruskorjaustarpeiden lisäksi Alastalon lastenkoti kärsi kuitenkin viimeisinä toimintavuosina käyttöveden vähyydestä ja kunta joutui kuljettamaan vettä säiliöautolla laitoksen tarpeisiin. Tilan päärakennus jäi lastenkotitoiminnan päättymisen jälkeen tyhjilleen vain vähäksi aikaa. Kauppalan päättäjät luovuttivat sen edelleen sosiaaliseen toimintaan.
Alastalon päärakennus ja irtaimisto siirtyivät Nokian Suojakodin tuki ry:lle vuonna 1971, joka teki paikasta asumisyksikön päihdeongelmaisille. Kun Suojakodin toiminta päättyi vuonna 1985, olivat tilan rakennukset ja pihapiiri päässet erittäin huonoon kuntoon. Viimeisinä vuosina toimintaa ei ollut enää johdettu hallitusti. Alastalon päärakennus jäi oman onnensa nojaan myös tämän jälkeen, koska paikan kunnostamiseen ei löytynyt riittävästi halukkuutta kaupungin taholta.
Kun liikemieskaksikko Martti Mannerla ja Pekka Järvinen vuonna 1987 saapuivat Alastaloon ja Taivalkuntaan, oli tilan menneestä loistosta enää vähän jäljellä. Päärakennuksen maali oli pahasti rapistunut, ikkunoita oli rikki ja kaikki rakennuksen sähkölaitteet sekä vesi- ja viemärijohdot olivat erittäin huonokuntoisia. Myös rakennuksen komeat kaakeliuunit olivat päässeet huonoon kuntoon. Vielä lastenkodin aikaan uuneilla oli lämmitetty rakennusta ahkerasti. Rakennuksen miljöö ja ympäröivä maisema soveltui liikemiesten visioon uudesta golfkeskuksesta kuitenkin täydellisesti. Liikemieskaksikko oli hanketta käynnistäessään tosissaan, ja siksi kentän suunnittelijaksi valittiin myös Euroopan-laajuisesti mainetta niittänyt kenttäarkkitehti Kosti Kuronen. Liikemiesten laajat suunnitelmat eivät koskeneet vain golfkenttää, vaan Alastalon vapaa-aika-alueen yhteyteen kaavailtiin myös laskettelurinteitä ja ”ranch” tyyppistä hevostilaa.
Nokian kaupunginvaltuusto teki päätöksen Alastalon maa-alueiden vuokraamiseksi golf-toiminnan harjoittamista varten 1.1.1988 alkaen. Tästä ajankohdasta voi sanoa alkaneen myös Alastalon uuden ”loistonajan”.
II ”Riverin henki” syntyy olemassaolon kamppailussa
River Golf ry:n (vuoden 2000 alusta lähtien Nokia River Golf ry.) ensimmäinen puheenjohtaja Antti Tähtinen, summasi seuran kymmenvuotisjulkaisussa vuonna 1998, hyvän yhteishengen perustuneen alkuaikojen vaikeuksien voittamiselle. River Golfin kentän rakentaminen ja seuran perustaminen vuonna 1988 olivat osa maailmanlaajuista ”golfboomia”, joka muutti olemassa olevat golfklubien perustamiskäytännöt täydellisesti. Ennen vuotta 1980 Suomen golfklubit olivat syntyneet puhtaasti yhdistyspohjalta. Uuden käytännön mukaan golfkenttä haluttiin aikaansaada nopeasti ja tämä edellytti osakeyhtiön perustamista ja pääoman keräämistä osakemyynnillä.
Nousukauden huumassa pankeista rahaa sai helposti, ja Nokiallekin kenttä alkoi rakentua pikavauhtia. Nokian kaupunginhallitus antoi luvan aloittaa vähäiset maansiirtotyöt jo joulukuussa 1987, ennen kuin vuokra-aika alkoi virallisesti kuukautta myöhemmin 1.1.1988. Kentän rakennuksen Nokialla käynnistäneet, helsinkiläiset kiinteistösijoittajat, eivät kuitenkaan osanneet aavistaa edessä olevaa talouslamaa, joka tuli syömään bisneksen lähes kokonaan.
Kenttiä rakentui golfboomin aikana Suomeen lähes tusinan vuosivauhdilla, kun edeltävänä kymmenvuotisjaksona maahan oli perustettu vain neljä uutta golfseuraa. Uusia kenttiä perustettiin harvaanasuttujen alueiden lisäksi myös golfillisesti täysin neitseellisille paikkakunnille. Nokian kenttää ei kuitenkaan voida kumpaankaan näistä kategorioista lukea täydellisesti, koska Pirkanmaalla golfharrastus oli aloitettu jo 1960-luvun puolivälissä. Moni River Golfinkin perustamispuuhissa mukana ollut seuran alkuaikojen aktiivi oli lisäksi saanut ”golfkärpäsen” pureman jo paljon ennen golfkentän rakentumista Nokialle.
Taantuvan talouden ja hiipuvien osakemarkkinoiden ohella River Golfin kentänrakennus kohtasi muitakin ongelmia. Kentän rakentaminen oli päässyt kunnolla vauhtiin keväällä 1988 ja suunnitelmien mukaan sen olisi pitänyt olla valmiina vuoden päästä rakennustöiden aloittamisesta. Valmistuminen kuitenkin myöhästyi, kun urakoitsija ajautui taloudellisiin vaikeuksiin eikä iso kentänrakennusprojekti ollut muutenkaan täysin urakoitsijan hallussa. Lopulta urakoitsija ajautui konkurssiin. Rakennustyötä jatkettiin toisen urakoitsijan avustuksella. Kun River Golf Oy vastaanotti kentän urakoitsijoilta myöhemmin, oli puutelista edelleen melko laaja ja töitä jouduttiin teettämään vielä jälkikäteen.
Kentälle ei siis päästy pelaamaan suunnitellussa aikataulussa, mutta harjoituslyöntipaikka oli auki osakkeenomistajille viikonloppuisin lokakuussa 1988. Rakennuttaja vastaanotti kentän urakoitsijalta osin keskeneräisenä 18.8.1989. Jäsenistöä ja kentän markkinointia ajatellen ry:n hallitus salli pelaamisen kuudella väylällä 2.9. – 15.10.1989 välisenä aikana. Kenttää käyttivät lähinnä seuran omat jäsenet.
Vaikeuksista huolimatta River Golf ry. oli perustettu elokuussa 1988 ja merkitty yhdistysrekisteriin 6.2.1989. Yhdistyksen hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Antti Tähtinen ja muina jäseninä Markku Hast, Hannu Jaakkola, Hannu Kanerva, Kari Koiviola, Martti Mannerla, Ilkka Pehkonen, Harri Storås, Pekka Tammisalo ja Pentti Walkama. Seuran toiminta henkilöityi alkuaikoina vahvasti Antti Tähtiseen ja Pentti Walkamaan.
Ennen yhdistyksen perustamista kentällä tapahtuvasta toiminnasta vastasi River Golf Oy, jonka perustajaosakkaita olivat Oy Nokia Ab, Panostaja Oy, Oy SST Group Inc., RV-konsultit Oy ja Pääkaupunkiseudun Liikekiinteistöt Oy. Sekä Golfprojektit Oy CPM, joka sekin oli kentän rakennuttajien hallinnoima yhtiö. River Golf Osakeyhtiön pääosakkaana oli alusta alkaen kiinteistösijoitusyhtiö SST-Group Inc., jonka omistaja oli Martti Mannerla.
Golfprojektit Oy CPM ja River Golf Oy tekivät keskenään palvelusopimuksen, jonka tarkoituksena oli toiminnan käynnistäminen ja tukeminen alkuvaiheessa. Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneiden rakennuttajayhtiöiden ja River Golf Oy:n välille syntyi kuitenkin erimielisyyttä edellä mainitun palvelusopimuksen, rakennusaikaisten korkojen määrästä sekä rakennusaikana tehdyistä konsulttisopimuksista. Asioiden hoitoon saatiin selkeyttä vasta, kun 12.12.1990 River Golf Oy:n ja yhdistyksen välillä tehtiin sopimus, jonka mukaan osakeyhtiö vastaa kentästä, sen hoidosta ja koneista. Yhdistyksen tehtäväksi jäi vastata pelitoiminnasta.
”Pihvin päälle konjakit”
Näillä sanoilla kuvattiin Alastalon päärakennuksen tulevaisuutta lehtiartikkelissa, joka oli otsikoitu ”Kaupunki ravintola-alalle”. Artikkelissa käsiteltiin Kiinteistöosakeyhtiö Alastalon Kartanon syntyä. Nokian kaupunki lähti vuonna 1988 mukaan RV-Konsulttien ideoimaan yhtiöön, jonka tarkoituksena oli kunnostaa kartanon rakennukset klubikäyttöön. Kaupunki sai yhtiötä perustettaessa muutaman yritysosakkeen sitä vastaan, että luovutti Alastalon rakennukset perustetulle kiinteistöyhtiölle. Yhtiön hallintaan tuli Alastalon tilan alueesta se osa, jolla rakennukset sijaitsivat. Yhtiön perustajat erottivat nämä alueet omaksi tontikseen ja vuokrasivat myöhemmin golfyhdistykselle päärakennuksen tiloista golfklubin toimintaa varten sosiaalitilat, keskikerroksen klubitilat, terassin, toimiston ja konesuojat.
Alastalon saneeraussuunnitelmilla yrittäjät tavoittelivat alun perin country club-tyylistä kokonaisuutta, jossa myös päärakennuksen yläkerta olisi kunnostettu pienehköiksi majoitustiloiksi. Piharakennukseen ideoitiin muun muassa lasten sadesään puuharakennusta. Nämä visiot eivät kuitenkaan toteutuneet.
Kiinteistö Oy Alastalon kartano haki myöhemmin helsinkiläisten pääomistajiensa toimesta yhtiölle kiinnityksiä ja niitä vastaan lainoja eri puolilta. Nokian kaupunki joutui tässä kasinopelissä vietäväksi: kiinnityksiä vastaan haetut lainarahat hävisivät kentän rakennuttajien eri rakennusprojekteihin. Nokian kaupunki haki Kiinteistö Oy Alastalon Kartanon selvitystilaan vuonna 1997, mutta vielä vuoden 1998 lopulla osa haltiavelkakirjoista oli kateissa. Tilanne saatiin ratkaistua vasta vuonna 2002.
Jäsenet takaavat River Golfin tulevaisuuden
River Golf sai alkunsa Suomen golfhistorian ”rakennemuutoksen kaudeksikin” kutsuttuna aikana. Seuran jäsenistö nousi alkuvaikeuksien takia hyvin keskeiseen asemaan myös varsinaisen kentän historiassa. Ensin jäsenistö pelasti taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevan kenttäyhtiön ostamalla itselleen sen osake-enemmistön ja teki myöhemmin ahkerasti talkootyötä kentän, klubitalon ja koko ympäristön hyväksi. Tämä kaikki tehtiin ”rakkaudesta golfiin”.
Kun kentän rakentaneiden pääkaupunkiseudun sijoittajien mielenkiinto ja rahat alkoivat käydä vähiin, levisi River Golf Oy:n osake-enemmistö lainojen vakuuksina muun muassa pankeille. Pirkanmaalaiset osakkaat jäivät yhtiön hallituksessa myös altavastaajiksi, mikä aiheutti pitkään epätietoisuutta ja erimielisyyttä. Pelaajayhtiön jäsenet päätyivät lopulta ostamaan River Golf Oy:n pääomistajilta, gryndereiltä, osakkeet 3 150 000 markalla. Lainan takaajaksi lähti yhteensä 51 golfseuran jäsentä. Tavoitteena oli tehdä River Golf Oy:stä velaton taseyhtiö, keskittää kentän koko toiminta pelaajayhdistykselle ja siirtää hallinto pelaajaosakkaille.
Kentän pelastusoperaatioon liittyi myös Ri-Ve-Ri Konsortio Oy:n perustaminen. Konsortion perustamiseen päädyttiin seuran 21 jäsenen toimesta vuonna 1993, koska grynderien lainoja löytyi lopulta enemmän kuin alkuun oletettiin. Konsortio otti pankista lainaa, ja osti isoissa erissä pääasiassa KOP:n, rakennuttajan ja Arsenaalin hallussa olleita osakkeita. Ostetut, 804 pelioikeutta, olivat joutuneet ulkopuolisille lähinnä kesällä 1991 tehdyn River Golfin lisäosakeannin yhteydessä. Ennen kuin yllä mainitut jäsenet takasivat osakekauppoihin käytetyn pankkilainan, oli Martti Mannerlan hallinnoimien yhtiöiden, River Golf Oy:n ja perustettavan konsortion välillä tehty loppuvuodesta 1991 aiesopimus. Sopimuksen tavoitteena oli paitsi edellä mainittu golfosakeyhtiön velattomuus, myös turvata pienosakkaiden merkitsemien osakkeiden saatavuus. Tehty sopimus myös päätti gryndereiden valtakauden lopullisesti River Golfissa.
Kaupoista saadulla rahalla River Golf Oy maksoi loputkin velkansa. Kesäkuussa 1993 konsortion, River Golf Oy:n ja seuran välillä solmittiin osakkeiden markkinointisopimus. Konsortiosta on tullut merkittävä taloudellinen tukija ja yhteistyökumppani golfseuralle.
III Seuratoiminnan ensimmäiset 10 vuotta
Vaikka jäsenistö teki seuran historian ensimmäisinä vuosina hartiavoimin taloustalkoita, jäi aikaa myös pelaamiselle, harjoittelulle ja muulle yhteistoiminnalle. Golfboomin aikana syntyneisiin kenttiin ja niiden jäsenistöön kohdistui kuitenkin 1980-luvun lopulla ja vielä 1990-luvun ensimmäisinäkin vuosina ennakkoluuloja. Epäilijät olivat Pirkanmaallakin sitä mieltä, että uusilta kentiltä puuttui tyystin golfkulttuuri ja suurin osa uusien kenttien pelaajista ”tuli pystymetsästä”. River Golfin jäsenet olivat kuitenkin alusta pitäen päättäneet nähdä asian toisin – mahdollisuutena.
Seuran hallitus näki yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään golfseuran jäsenistön kouluttamisen vuonna 1989. Talviharjoittelumahdollisuus järjestyi ensimmäiseksi talveksi Onkiniemeen Suomen Trikoon tehtaan tiloihin ja seuraavana syksynä harjoituksia jatkettiin Tampellan entisen kotelotehtaan tiloissa. Jäsenistölle annettiin myös sääntö- ja etikettikoulutusta keväällä 1989 ja koulutuksiin osallistui toistasataa yhdistyksen jäsentä. Lajin alkeita jäsenistölle opetti seuran ensimmäinen pro, Tarmo Pentikäinen. Hänen kurssinsa siivittivät myös Matti Vesalan seuran ensimmäisen kisan voittoon. Seuran toiminnanjohtajaksi valittiin Juhani Nikkanen. Häntä ennen toiminnanjohtajan tehtäviä oli hoitanut osapäiväisesti Golfprojektit Oy CPM:n toimitusjohtaja Christer Herlin. Kapteenina toimi Pentti Walkama.
Ensimmäisenä vuonna seuran hallitus nimesi myös seitsemän toimikuntaa ja työvaliokunnan. Alkuvaiheessa aktiivisimpia toimikuntia olivat kenttätoimikunta, rakennus- ja klubitoimikunta ja naistoimikunta. Muita toimikuntia olivat tasoitus- ja koulutustoimikunta, taloustoimikunta, tiedotus- ja markkinointitoimikunta, junioritoimikunta ja kilpailutoimikunta.
Vuotta 1990 voisi sanoa River Golfin kentällä ensimmäiseksi varsinaiseksi pelikaudeksi, sillä 9. reikää päästiin avaamaan pelaajille toukokuussa ja kaikki 18. reikää olivat pelaajien käytössä heinäkuun alusta lähtien. Harjoitusalueet olivat osakkaiden käytössä heti pelikauden alussa. Greenit päästiin loppukaudesta leikkaamaan 6 milliin ja väylien leikkuukorkeus oli 20 milliä.
Alueelle valmistui myös kaksi massapintaista tenniskenttää alkukesästä 1990. Seuran jäsenmäärä oli kauden alussa yhteensä 245, joista miehiä oli 132, naisia 75 ja junioreita 38. Kentän avauduttua täysimittaisena pelattiin River Golfissa seuraottelu Tammer Golfia vastaan 20-henkisin joukkuein. Naistoimikunta järjesti lisäksi tutustumisillan naispelaajille, illanviettoja jäsenistölle ja teki muutenkin talkootyötä klubitalon viihtyvyyden lisäämiseksi. Seuran pro Tarmo Pentikäinen järjesti junioripelaajille koulutusta kaksi kertaa viikossa ja syyskuusta lähtien kerran viikossa. Myös peruskurssien järjestäminen jatkui pron johdolla. Kentällä tehtiin myös väylällä 16 seuran historian ensimmäinen hole in one ja syksyllä pelattiin greensome-kilpailu, joka oli suunnattu ”lemmenpareille”. Kilpailulle annettiin nimeksi Double Drouble.
Seuran ensimmäiset viralliset mestaruuskilpailut pelattiin vuoden 1990 elokuussa. Pelimuotona oli tasoitukseton lyöntipeli ja sarjoja oli kaksi: tasoituksen 0-24 omaavat jäsenet muodostivat toisen sarjan ja tasoituksilla 25–45 toisen. Ensimmäisen sarjan voittajaksi selviytyi Kalevi Minetti, ja hänen nimensä on kaiverrettuna myös seuran miesten mestaruuspokaaliin. Mestaruuskilpailuiden yhteydessä järjestettiin myös seuran kesäjuhla, jossa oli tarjolla ”possua vartaassa” ja ilta päätettiin tansseihin. Juhlan yhteydessä laulettiin myös ”potpuri riveriläisen golffarin elämästä”.
Sävel Oollannin sota:
”Ja se kakkosen väylä oli
kauhia, hurraa, hurraa, hurraa!
Kolis´ autojen katoille palloja
paras rangella varoa kalloja,
sunfaraa, sunfaraa sunfrarallallalaa
tupla-par jo merkittiin”
Sävel Ihmisen ikävä toisen luo:
”On hyvä Tarmo, ettet näe minua nyt.
En tahdo, että vuokseni sä järkytyt.
Kun toivo mennyt on,
niin jäljelle jää vain tuo:
golfarin tarve Tarmon luo!
Sävel: Pieni polku
”Pieni greeni metsän luona on,
alla vanhain lehmusten.
Mulle ollut on se tuskan tie
kesäöisten retkien.
Monta kertaa mä kärryni kanssa
kuljin loisteessa kultaisen kuun.
Pieni greeni vei mut helvettiin
skoorit nosti taivaisiin.
Paikka Suomen golfkartalla lunastetaan
River Golf ry. lunasti paikkansa Suomen golfkartalla viimeistään järjestettyään River Golf Open – nimellä kulkeneen ammattilaiskilpailun kesäkuussa 1991. Kilpailu televisioitiin ja kentän virallisia vihkiäisiä vietettiin tapahtuman yhteydessä. Vaikka seuran jäsenmäärä ei ollut lisääntynyt ensimmäisen vuoden tasosta, oli toiminnan ytimeksi kehittynyt yksi pelin ominaispiirteistä: sosiaalisuus. Tämä seikka selittää pitkälle myös sen, miksi kentän ”pelastusoperaatioon” lähti nopeassa aikataulussa niinkin laaja jäsenjoukko.
Vuonna 1991 River Golfin kentällä kirjattiin noin 7800 pelisuoritusta, joista noin 3000 oli greenfee -pelaajia. Opetuksesta ja valmennuksesta kaudella 1991 vastasi kentän uusi pro Juha Pentikäinen. Hänen myötään seuran jäsenistö siirtyi talvikaudella 1991–1992 käyttämään myös uutta, Finlaysonin tehtaan tiloihin rakennettua talviharjoittelupaikkaa. Seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kaudelle 1992 Antero Paalanen. Myös eläkkeelle jäävälle toiminnanjohtaja Juhani Nikkaselle alettiin etsiä seuraajaa.
Toimintasuunnitelmassaan alkuvuodesta 1992 seuran hallitus linjasi edelleen keskeiseksi tavoitteekseen ”hyvän klubihengen”. Tähän tavoitteeseen pääsemistä kuvastaa hyvin elokuun puolivälissä 1992 yhteistyössä Taivalkunnan kylätoimikunnan kanssa järjestetyt suulitanssit, joiden ohessa oli myös putti- ja lyöntikilpailuja. Toisen täyden golfkauden voi sanoa muutenkin onnistuneen River Golfissa hyvin. Kirjattuja pelikierroksia kentällä oli yli 20 000 ja greenfee- pelaajiakin yli puolitoistatuhatta. Myös seuran jäsenmäärä oli kasvanut merkittävästi. Jäseniä oli kauden 1992 lopussa jo yli 500.
Kausi 1993 ei kuitenkaan onnistunut River Golfissa odotetulla tavalla. Koko kaudelle antoi leimansa niin greenien kuin väylienkin huono kunto. Tästä seurasi myös kassavaje, kun erityisesti alkukaudesta kilpailu- ja greenfee -tuotot jäivät alle odotetun. Ongelmat kentän kunnon suhteen eivät kuitenkaan lannistaneet jäsenistöä, vaan kenttätoimikunta, jonka puheenjohtajana oli Sakari Pisilä, laati kentän kunnostus- ja parannussuunnitelman pikavauhtia. Työ tuotti tulosta, sillä River Golfin kenttä oli kesällä 1994 paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin.
Kausi 1994 lähti muutenkin hyvissä merkeissä käyntiin. Uudeksi toiminnanjohtajaksi valittu Visa Mäkelä lähti innokkaasti kehittämään seuran eri toimintoja ja teki paljon töitä uusien jäsenten hankkimiseksi. Talvikaudella 1993–1994 avattiin seuran toimesta myös uusi talviharjoituspaikka Tampereelle Teerivuorenkadulle ja tila sai paljon kiitosta paitsi omilta, myös naapuriseurojen pelaajilta. Seuran talvitoiminta jatkui samassa hallissa myös kaudella 1994–1995. Hyvän talviharjoituspaikan ansiosta myös River Golfin hiljalleen kehittynyt junioritoiminta alkoi saada uutta pontta – nyt toiminnasta tuli ympärivuotista. Seuran lupaavimpiin pelaajiin lukeutui kaudella 1994 Timo Teuho-Markkola, joka sijoittui Nurmossa pelatuissa SM-kilpailuissa sijalle 13. alle 16-vuotiaiden sarjassa.
Edeltäjänsä tavoin puheenjohtaja Antero Paalanen piti seuran hyvää henkeä ja panostusta sosiaaliseen kanssakäymiseen seuratoiminnassa keskeisenä. Kilpailujen ohella Riverissä järjestettiin edelleen innokkaasti juhlia, iltamia ja talviharjoituspaikassa jopa klubi-iltoja. Klubimiljööseen haluttiin lisäksi panostaa ja tästä hyvänä esimerkkinä oli ”hole 19”, joka rakennettiin takapihalle vanhasta kärryvajasta. Myös toimistotilat kokivat muodonmuutoksen.
Seuran kapteenit Jussi Avellan ja Marja-Leena Tähtinen peräänkuuluttivat ansiokkaasti toisten huomioimisen ja positiivisen asenteen tärkeyttä River Golfissa ja olivat keskeisesti mukana rakentamassa miellyttävää klubi-ilmapiiriä. Myös senioritoiminta vakiintui kaudella 1994 aktiiviseksi osaksi River Golfin toimintaa puheenjohtajansa Rauno Saarelaisen johdolla. Erittäin merkittävää oli lisäksi seuran Varrella Virran-jäsenlehden ilmestymisen alkaminen alkuvuodesta 1994. Lehden päätoimittajana on alusta alkaen toiminut Erkki Perttu.
Seuran talous saatiin vuosien 1994–1996 aikana pikkuhiljaa nousuun. Vuoden 1992 aikana tehdyt järjestelyt olivat tehneet nimenomaan seurasta velkaisen ja kentästä velattoman. Talousvaikeuksien voittaminen oli paitsi pitkäjänteisen työn, myös jäsenistön asiantuntemuksen ansiota. Erityisen maininnan tässä suhteessa ansaitsisi moni. Talouden kuntoon saattaminen oli erityisesti vuonna 1995 valitun uuden puheenjohtajan, Jaakko Raanamon, keskeinen tavoite.
Talouden kohentuessa huomio siirtyi yhä enemmän kentän kunnon ja pelattavuuden parantamiseen. Keskeiseen rooliin tässä asiassa nousi kenttätoimikunta, kentänhoitajat ja pyyteetön talkooväki. Kenttätalkooporukoissa oli mukana jäseniä vaihtelevasti, mutta varsinkin vuosien 1995–1996 aikana mukaan lähti säännöllisesti tietty vakio porukka, jonka kokoajana ja keskeisenä hahmona toimi Jouko Vikström.
Kesällä 1995 River Golfin naistoimikunnan vuosien saatossa tekemät ponnistelut saivat ikään kuin kruunun, kun toimikunnan järjestämä avoin River Rose – kilpailu onnistui yliodotusten. Kilpailua suosi kaunis auringonpaiste. Kentälle ja klubin ympäristöön sijoitetut 4000 ruusua olivat iloinen yllätys kilpailun osanottajille, joita oli tullut monista eri seuroista ympäri Suomen. Kilpailun kulkua säesti tangon sävelin vielä tuolloin River Golfissa kenttämiehenä työskennellyt Tomi Teuho-Markkola. River Rose ei myöskään jäänyt tähden lennoksi, vaan kilpailun järjestämisestä tuli naistoimikunnan vuosittainen päätapahtuma.
Kasvun vuodet
Suomalaisen yhteiskunnan 1990-luvun laman synkimmät vuodet alkoivat olla takanapäin 1996, ja uusi golfboomi teki tuloaan. Lajin ”elitistinen leima” oli valtakunnallisesti häviämässä ja itse peli pääsi jälleen paremmin oikeuksiinsa. Myös harrastuksen hinnoittelu, ehkä osin lamankin seurauksena, löysi paremmin myös keskivertokuluttajan. Tämä kehitys näkyi positiivisena jäsenmäärän kasvuna myös River Golfissa. Vuonna 1995 seurassa oli ollut jäseniä noin 500 ja seuran johto haaveili 700:stä jäsenestä. Tavoite saavutettiin ja ylitettiinkin nopeasti. Vuonna 1998 rikkoutui 900 jäsenen raja.
Loppuvuodesta 1996 myös River Golfin toiminnanjohtajan ruoriin tarttui uusi mies, Erkki Mommo. Seuran talouden vakiintuminen antoi uudelle toiminnanjohtajalle edeltäjiään paremmat mahdollisuudet kehittää kenttää, ja tähän haasteeseen hän lähti rohkeasti. Aluksi kentän rakennusvaiheessa tehtyjä virheitä lähdettiin maltillisesti korjaamaan ”greeni kerrallaan”, mutta mielessä olivat jo suuremmatkin kehitysideat.
Uuden toiminnanjohtajan myötä River Golf sai myös tärkeän vahvistuksen kilpagolfin puolelle, kun hänen poikansa Suomen amatöörikärkeä edustanut Janne Mommo siirtyi River Golfin edustuspelaajaksi. Seuran oma juniorityö alkoi myös hiljalleen tuottaa menestystä, kun Jukka-Pekka Rantanen voitti Suomen mestaruuden nuorten reikäpelissä vuonna 1998. Alle 16-vuotiaiden sarjassa Jukka-Pekka saavutti myöhemmin myös lyöntipelin Suomen mestaruuden.
Kun River Golf ry täytti kymmenen vuotta kesällä 1998, monen seura-aktiivin mielestä ”Riverin henki” oli merkillepantavin asia seuran siihenastisessa historiassa. Yksi keskeinen syy tähän oli se, että aihetta oli pidetty näkyvästi esillä. Siitä oli kehittynyt seuran visio, jonka eteen oltiin valmiita tekemään hartiavoimin töitä.
Oma merkityksensä oli myös sellaisilla jäsenillä, joita voisi kutsua varsinaisiksi ”seurahengiksi”. Hyvä esimerkki on ”Lähettäjä-Pertti”, joka toimi startterina melkein kaikissa 1990-luvun alusta lähtien River Golfissa järjestetyissä open-kilpailuissa. River Golfissa tällaisia seuran kannalta merkittäviä hengenluojia on muistettu Vuoden riveriläinen-palkinnolla. Pertti Kangasniemi on tullut valituksi kahdesti, vuosina 1992 ja 1997. Leena Hakala palkittiin vuonna 1993, Terttu ”Tete” Aarnivala 1994, Jouko ”Jokke” Vikström 1995, Heikki Järvinen 1996 ja Jaakko Horttanainen 1998.
Palkituista seurahengistä ”Tete” pelasi seuran mestariksi naisten sarjassa ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella peräti viisi kertaa, vuosina 1991–1995. Miesten puolella mestaruuden voitti vuonna 1991 Jussi Avellan ja 1992 Sakari Pisilä. Matti Kulmala onnistui kolmasti vuosina 1993–1994 ja 1997. Myös Mikki Huhti oli paras kolme kertaa eli 1995–1996 ja 1998. Naisten puolella kaksi voittoa saavutti Satu Tammisalo vuosina 1996–1997. Vuonna 1998 naisten mestariksi pelasi Sanna Löytökorpi.
IV Investointien aika
River Golfin jäsenmäärä kehittyi voimakkaasti 1990-luvun lopulla ja 1000 jäsenen raja rikkoutui 1999. Positiiviseen jäsenkehitykseen vaikutti varmasti tieto siitä, että kenttään oltiin panostamassa voimakkaasti lähitulevaisuudessa. Tieto kentän laajentamisesta uutisoitiin lehdistössä jo loppuvuodesta 1998, kun River Golf huusi 7,8 hehtaarin rantapalstan Taivalkunnan koulun vierestä. Suunnitelmien mukaan hankitulle maa-alalle oli tarkoitus rakentaa kolme väylää, joilta avautuisi vihdoin näkymä myös Nokianvirran rantaan. Kentästä haluttiin tehdä nimensä veroinen.
Uudistus- ja laajennussuunnitelma käsitti kaiken kaikkiaan 27-reikää. Tarkoituksena oli rakentaa uusi 18-reikäinen Championship-kenttä osin uutta ja vanhaa yhdistellen. Vanhasta kentästä pelattaviksi jäivät edelleen 13 väylää ja loput viisi olivat suunnitelman mukaan täysin uusia. Tosin vanhoistakin muutama tultaisiin uudella kentällä pelaamaan vastapäivään. Samalla periaatteella koostettiin myös toinen tuleva 9-reikäinen kenttä. Molempien kenttien suunnittelijaksi valittiin itseoikeutetusti arkkitehti Kosti Kuronen, joka kertoi suunnittelussa kiinnittäneensä huomiota erityisesti kentän pelattavuuteen ja ekologiseen, maisemaan sopivaan rakentamiseen sekä viihtyvyyteen ja esteettisiin näkökohtiin. Kentän rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Antti Tähtinen.
Kenttälaajennuksen vanavedessä myös River Golfin visio uudistui – nyt tavoitteena oli olla paras, johtava golfseura Pirkanmaalla. Tämän johtotähden lanseerasi ensi kerran virallisesti River Golfin uusi, alkuvuodesta 1999 aloittanut, puheenjohtaja Eero Skyttä. Seuran toimintapolitiikan keskiössä oli kuitenkin edelleen jäsenistö, jota haastettiin mukaan kehitystyöhön.
Vuosituhannen vaihteessa muuttui myös seuran nimi River Golfista Nokia River Golfiksi. Virallisesti muutos tapahtui helmikuussa 2000. Ajallisesti nimenmuutos osui hyvään kohtaan, sillä saman vuoden lopulla päästiin nauttimaan myös uudistus- ja laajennushankkeen tuloksista. Kosti Kuronen suoritti avauslyönnin kolmella uudella väylällä ”varrella virran” 17.9.2000. Uusien väylien avauduttua kenttää pelattiin puolentoista pelikauden verran tilapäisessä pelijärjestyksessä, mikä sekin oli jäsenistölle mukavaa vaihtelua.
Ennen kuin uudet River- ja Kartano-kentät olivat jäsenistön pelattavissa syyskuussa 2002, oli muun muassa talvella ja kesällä 2000 siirretty 200 000 kuutiota maata, vedetty noin kolme kilometriä vesijohtoa ja sähkökaapelia sekä asennettu noin neljä kilometriä salaojia sade- ja kasteluvesien keräämiseksi. Kentän uudistaminen ei kuitenkaan rajoittunut vain uusien väylien rakentamiseen, vaan myös kentällä jo olemassa olevia viheriöitä peruskorjattiin huimaa tahtia. Kesällä 2000 korjauksen alla oli samaan aikaan uudisrakennuksen kanssa viisi viheriötä. Tähän projektiin oli lähdettävä, koska moni 1980-luvun lopulla rakennetuista viheriöistä oli niin rakenteeltaan kuin pelattavuudeltaankin ongelmallinen.
Kaiken kaikkiaan Nokia River Golfin toinen rakentaminen eteni joka tavalla päinvastaisissa merkeissä kuin ensimmäinen kentänrakennusurakka toistakymmentä vuotta aiemmin. Tällä kertaa kaikki onnistui täydellisesti. Arkkitehti Kosti Kuronen saattoikin mielihyvin todeta seuran jäsenlehden 2002 numerossa, että ”hanketta on voitu toteuttaa niin, että rakennuttaja rakennuttaa, suunnittelija suunnittelee, urakoitsija rakentaa ja valvoja valvoo”. Onnistumisen takana oli yhtä lailla kentän rakennuttajan, River Golf Oy:n, valitsema rakennustoimikunta kuin kenttämestari Teemu Lehtimäki sekä ymmärtäväiset naapurit ja seuran jäsenistö. Merkityksensä oli silläkin, että Antti Tähtinen, joka toimi rakennustoimikunnan puheenjohtajana, oli Kosti Kurosen opiskeluaikaisia kavereita.
Kentän laajennus toi Nokia River Golfiin pidemmän pelikauden, kun uusi 9. reikäinen Kartano–kenttä on pääsääntöisesti saatu auki jo huhtikuun puolivälin tienoilla. Uusi, vuonna 2004 aloittanut puheenjohtaja Erkki Räty saattoikin tyytyväisenä todeta seuran jäsenjulkaisussa vuonna 2007, että Kartano-kentästä on kehittynyt yksi Nokia River Golfin vetovoimatekijä. Koko kentän houkuttelevuuteen ja pelattavuuteen oli halu panostaa myös tulevaisuudessa, mikä näkyi käytännössä, kun River Golf Oy:n hallitus teki kahteen otteeseen syksyllä 2005 sekä syksyllä 2006 päätöksen lisämaa-alueiden ostosta kahdella kaupalla. Nyt kenttä voidaan niin halutessa laajentaa 18+18 väylän kokonaisuudeksi.
2000-luvun kehitys Nokia River Golfissa on tuonut seuraan myös uusia jäseniä. Vaikka kentälle mahtuu nyt enemmän pelaajia samanaikaisesti, on jokaisen viihtyvyyteen ja pelinopeuteen jouduttu kiinnittämään erityistä huomiota. Tärkeässä asemassa tässä suhteessa on ollut seuran pitkäaikainen kapteeni Jussi Avellan, joka on kiitettävästi pitänyt eri teemoja esillä myös 2000-luvulla. Sekä seuran prot Juha Pentikäinen ja Bobby Mitchell.
Jäsenistön viihtyvyyteen erityisesti klubitalolla ovat vaikuttaneet ravintoloitsijat Mervi ja Heikki Järvinen, joiden aloitteellisuus on edistänyt klubitilojen osittaista ympärivuotista käyttöä. Muista ”klubihengistä” mainitsematta ovat jääneet vielä muutama ”Vuoden Riveriläinen”, kuten Hannu Helin 2000, joka palkittiin ahkerana talkoolaisena samoin kuin Jorma Laitinenkin vuonna 2006. Erkki Perttu sai huomionosoituksen pitkäaikaisesta lehden toimitustyöstään vuonna 2003 ja kenttämestari Teemu Lehtimäki palkittiin vuonna 2004. Vuonna 2007 palkitsemisvuorossa oli Seppo Venäläinen.
Nuoret pelaajat ovat hallinneet seuran mestaruustaistoja kuluneen kymmenen vuoden aikana. Jukka-Pekka Rantanen on ollut miesten puolella lyömätön vuodesta 1999 lähtien aina vuoteen 2007 saakka. Naisten mestaruuteen pelasi vuonna 1999 Hanna Löppönen, vuonna 2000 Martina Pellinen ja 2001 Maria Paavola. Rosa Svahn tarttui valtikkaan neljäksi vuodeksi peräkkäin 2002-2005, kunnes vuonna 2006 oli Elina Nummenpään vuoro. Vuosi 2007 oli kuitenkin jälleen Rosa Svahnin.
Nuoret edustavat seuraa ja menestyvät kilpakentillä
Seuran kymmenvuotisjuhlavuonna käydyissä tulevaisuuskeskusteluissa yhdeksi toiminnan painopistealueeksi nimettiin seuran junioritoiminta. Kokonaan uusi ajatus ei kuitenkaan ollut, sillä River Golfissa oli aiemminkin panostettu junioritoimintaan, vaikka se ei ollutkaan kuulunut seuran kärkitavoitteisiin. Toiminta oli myös aiemmin tuottanut yksittäistä kilpailumenestystä ja hyvän joukon tasokkaita golfharrastajia, mutta läpimurto Suomen nuorisogolfissa oli vielä edessäpäin.
1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa seuran junioritoiminta rakentui pitkälle ammattiopettajien, Juha ja Tarmo Pentikäisen vetämien harjoitusten ympärille. Seuralla oli kuitenkin jo 1990-luvun ensivuosina edustusjoukkue esimerkiksi juniorijoukkueiden SM-kilpailuissa ja yksittäisiä pelaajia nuorten pääsarjoissa. Keskeistä junioritoiminnassa oli kuitenkin jo tuolloin, ei pelkästään kilpailullinen menestys, vaan yhdessä harrastamisen riemu. Seuran hyvä ja omaleimainenkin henki näkyi ja välittyi myös nuorten toimintaan. Ehkä tästä tai juurikin siitä syystä toimintaan ovat jääneet mukaan ohjaajiksi ja kummipelaajiksi juniori-iän jo itse ohittaneet pelaajat. Tämä on seuran historiassa yksi merkittävä piirre. Omista junioreista on kasvanut sellaisia ohjaajia ja valmentajia kuin Maria Paavola, Martina Pellinen, Janne ja Markus Mommo, Timo Teuho-Markkola, Jani Nieminen, Jussi Koivunen, Rosa Svahn ja Satu Kankkonen (os. Tammisalo).
Suurin osa edellä mainituista ohjaajista on menestynyt pelaajina kansallisella tasolla. Heidän menestymiseensä ovat myötävaikuttaneet junioritoiminnan keskeiset puuhamiehet ja valmentajat. Junioritoimikunnan puheenjohtajina ovat toimineet Kari Räikkönen, Jari Kaartinen, Satu Tammisalo, Jarmo Pellinen, Seppo Järvinen, Juha Myllymäki ja Petri Hurri. Maininnan ansaitsee myös 2000-luvun taitteessa valmentajana vaikuttanut Janne Oittinen, joka palkittiin tästä työstä myös Vuoden Riveriläinen-palkinnolla 1999.
Vuonna 2004 Nokia River Golfin junioritoiminta sai myös valtakunnan tason huomiota, kun Nuori Suomi palkitsi seuran junioritoiminnan tunnustuspalkinnolla. Seura oli vuonna 2005 valtakunnallisen tsemppitourin pisteillä mitattuna Länsi-Suomen paras junioriseura. Vuonna 2006 Nokia River Golfin juniorijoukkue ylsi neljännelle sijalle juniorijoukkueiden SM-kilpailuissa ja vuonna 2007 sijalle kuusi. Kaudella 2007 Nokia River Golf palkittiin Suomen Golfliiton läntisen alueen parhaana juniorikilpailuiden järjestäjänä.
Sekä kansainvälistä että kansallista kilpailukokemusta ja -menestystä ovat seuran historian varrella kartuttaneet Jukka-Pekka Rantanen, Janne Mommo ja Rosa Svahn. Jukka-Pekalla on SM-mitaleja palkintokaapissa peräti viisi, Rosalla kolme ja Jannella neljä. Heistä Janne ja Rosa ovat varttuneet pelaajiksi toisessa seurassa, mutta kasvaneet myöhemmin River Golfin seurayhteisön keskeisiksi jäseniksi. Huomattavaa Jannen ja Rosan 2000-luvun menestyksessä on se, että he ovat molemmat voittaneet yhden Suomen arvostetuimmista amatöörikilpailuista, Erkko Trophyn. Kilpailua on pelattu vuodesta 1966 lähtien. Janne voitti tämän Talissa pelattavan kilpailun vuonna 2002 ja Rosa Svahn oli naisten sarjan paras 2007.
Molemmat ovat saavuttaneet myös Suomen amateur-rankingin voiton. Janne Mommon valmentajana on toiminut Bobby Mitchell, Rosa Svahnin valmentajana Satu Kankkonen ja Jukka-Pekka Rantasen valmentajana Juha Pentikäinen. Menestyksestään Janne ja Rosa on palkittu myös Vuoden Riveriläinen-palkinnolla.
Naisilla ja senioreilla aktiivista toimintaa
Naisten toiminnalle oli seurassa pitkään leimallista monenlaiset klubin ympäristössä tapahtuneet talkootyöt, joilla haluttiin kohentaa ympäristön viihtyisyyttä. Naiset osallistuivat myös seuran taloustalkoisiin julkaisemalla vuonna 1996 maan laajuisestikin mainetta niittäneen keittokirjan, joka myi hyvin. Seuran talouden kohentuessa naisille alkoi jäädä enemmän aikaa pelaamiseen, vaikka edelleen osallistuttiinkin seuran yhteisten tapahtumien järjestelyihin ja siinä ohessa myös talkoisiin.
Naistoimikunnan puheenjohtajana ja ladykapteenina jatkoi Marja-Leena Tähtisen ja Ritva Raanamon jälkeen Sanna Löytökorpi (os. Mattinen) ja vuonna 2000 tehtävään valittiin Eila Rantanen. Kesällä 2002 naistoimikunnan puheenjohtajana aloitti Raila Koskelainen. Uudeksi ladykapteeniksi valittiin vuonna 2004 Tuula Rinne – Palo-oja. Vuonna 2007 seura sai jälleen uuden naiskapteenin, Miia Tanttinen-Mäkelän.
Senioritoiminnan rungon 2000-luvun taiteessa muodostivat edelleen kausi- ja viikkokilpailut, joissa oli parhaimmillaan mukana 80 senioripelaajaa. Nokia River golfin senioripelaajat ovat muutenkin yksi seuran vireimmin toimineista ryhmistä. Aktiivisten kilpapelaajien lisäksi seniorit ovat muodostaneet niin seuran talkoo- kuin kentänvalvontaryhmänkin rungon. Senioritoimikunnan puheenjohtajana toimi vuoteen 2003 saakka Kalevi Suominen ja ennen häntä Pertti Ylätupa. Vuonna 2004 tehtävän peri Jaakko Horttanainen, joka on seurassa tunnettu varsin ahkerana talkoomiehenä. Seniorit ovat talkootyöstään saaneet myös tunnustusta, kun Jaakon ohella myös Timo Lindgren on palkittu Vuoden Riveriläinen–palkinnolla vuonna 2001. Jaakon jälkeen senioripelaajien puheenjohtajaksi valittiin monipuolisena mailapelitaiturina tunnetuksi tullut Markku Huostila.
River Golf Oy laajennusrakentamisen takana
River Golf Oy:n rooli muotoutui yleisestä golfseurojen käytännöstä poikkeavaksi pitkälti kentän perustamisvaiheista johtuen. Yhdistys on Nokialla vastannut kentän hoidosta, omistanut koneet ja maksanut osakeyhtiölle korvausta kentän käyttöoikeudesta. Kahden yhteisön roolijako on toiminut hyvin ja mikä parasta, malli on taannut myös hyvän seurahengen säilymisen, kun intressit ovat yhteisiä.
River Golf Oy:n tuli näkyvämmäksi seurayhteisössä, kun uudistus- ja laajennustyöt vuosituhannen vaihteessa alkoivat. Osakeyhtiön rooliksi tuli vastata laajennuksesta ja sen vaatimasta rahoituksesta. Vuonna 2002 River Golf Oy:stä tuli myös kentän klubitalon, entisen Alastalon päärakennuksen omistaja. Rakennus tuli myyntiin pakkohuutokaupalla jo toisen kerran historiansa aikana ja muiden vaihtoehtojen puuttuessa, oli osakeyhtiön ostettava rakennus. Ensimmäisen kerran rakennus oli myyty pakkohuutokaupalla 70 vuotta aikaisemmin, kun Kalle Alastalon teollisuusyritykset olivat joutuneet suuren laman ja omistajan kuoleman myötä taloudellisiin vaikeuksiin. Klubitalon saaminen oman kentän tai seuran omistuksen piiriin oli kuitenkin laajennuksen ohella yksi 2000-luvun merkkitapahtumista Nokia River Golfin historiassa. River Golf Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi vuoteen 2007 saakka Kari Kyllönen, jonka jälkeen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kari Koiviola. [Tähän kuva Näkymä uudelta kentältä]
Monta näkijää ja tekijää
Nokia River Golfin 2000-luvun menestyksen takana on ollut useita henkilöitä ja monen alan osaamista. Keskeistä kaikille seuran merkkihenkilöille on ollut paitsi ”rakkaus lajiin”, myös ”rakkaus oman seuran kehitystyöhön”. Kentästä on haluttu tehdä hyvä ja seurasta houkutteleva.
Tärkeässä asemassa on pidetty seurayhteisön avoimuutta. Tavoitteena on ollut, että ”Riveriin on mukava tulla”. Yhteisön jäseneksi on helposti hyväksytty myös uudet pelaajat. Samaan aikaan ”vanhat” seuran jäsenet ovat pysyneet toiminnassa pitkään mukana ja kasvamassa on jo kolmas sukupolvi ”riveriläisiä”.
Myös hyvät suhteet hallinnon ja henkilökunnan kesken ovat olleet tunnusomaisia toiminnalle etenkin seuran historian viimeisellä kymmenvuotiskaudella. Seura on ollut myös aloitteellinen